Suomalais-venäläisen koulun malli-YK-kokous

                          

2. marraskuuta 2022 helsinkiläisen Suomalais-venäläisen koulun yhdeksännet luokat saivat viestin, jota he olivat odottaneet jo viikkoja. Malli-YK-kokouksen osallistujamaat ja delegaatiot oli vihdoin jaettu. Käytävillä käytiin jatkuvaa keskustelua tulevasta kokouksesta. Tämän vuoden kokouksen teemana oli yhdenvertaisuus ja käsittelimme sitä useaan otteeseen viikon aikana. 

Vihdoin torstaina 3. marraskuuta alkoi elämämme delegaatteina. Osa maista oli rikkaita ja toiset taas köyhiä. Maiden taloudellisista tilanteista ei jäänyt epäselvyyttä, sillä rikkailla oli erilaisia etuoikeuksia. Heillä oli muun muassa käytössään luokka, jossa oli sohvia, kun taas köyhillä oli tavallinen luokkahuone. Myös viikon avauspuheen rikkaat maat saivat kuunnella paikan päällä, kun taas köyhille se striimattiin Google Meetin kautta. 

Ennen varsinaista YK:n kokousta oli delegaatioiden tehtävä maa-analyysit omasta edustus maastaan. Siihen käytimme useita tunteja etsien tietoa niin historiasta, politiikasta kuin maanteidostakin. Analyyseihin sisällytimme myös tekstejä maan yhdenvertaisuustilanteesta. Joinakin päivinä pidimme simulaatiodemoja, joissa opimme miten kokous käydään ja miten siellä kuuluisi puhua ja käyttäytyä. Monille oli erityisen hankalaa muistaa, että jokainen puheenvuoro on aloitettava sanoin “arvoisa puheenjohtaja, arvoisat delegaatit” ja päätettävä sanaan “kiitos”. Valmisteluviikon aikana katsoimme elokuvan nimeltä Aatos ja Amine. Elokuva kuvaa kahden eritaustaisen lapsen keskusteluja eri uskonnoista. Rikkailla mailla kävi elokuvan yhteydessä Rauhankasvatusinstituutin vierailija Elina Lauttamäki, joka käynnisti keskustelun elokuvasta. He pääsivät myös piirtämään mieleenpainuvia kohtauksia, jotka liittyivät uskontoon.  Mielestäni elokuva oli ihana ja tunteellinen. Monien mielestä se oli kuitenkin pitkästyttävä, sillä se ei sisältänyt juurikaan toimintaa, vain pienten lasten keskusteluja. 

Jokaisella maalla oli myös mahdollisuus kokata edustamansa maan ruokaa. Teimme esimerkiksi vietnamilaisia patonkeja, yhdysvaltalaisia brownieita ja nigerialaista maapähkinä-kanapataa. Ruoka vaikutti maistuvan hyvin delegaateille ja ruuan tekoa olikin odotettu. Meillä oli myös työpaja, jossa pääsimme tutustumaan videoiden ja harjoitteiden kautta, miten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo toteutuvat maailmalla. Kun maa-analyysit oli vihdoin saatu valmiiksi siirryttiin tekemään päätöslauselmaehdotuksia, joista kolme valittiin käsiteltäväksi varsinaiseen kokoukseen. Kokousta varten valittiin maan suurlähettiläs, joka piti maasta kertovan avauspuheenvuoron. Puheenvuoron aikana taustalla näytettiin diaesityksiä, jotka sisälsivät paljon kuvia. 

Keskiviikkona 9.11. oli vihdoin loppuhuipennuksen aika. Tulimme kouluun puvut tai muut juhlavaatteet päällä ja aloitimme päivän rekisteröitymällä kokoukseen. Saimme konferenssiaamaisen, johon sisältyi croisantteja täytteineen, donitseja, jogurttia, mysliä, mehua, teetä ja kahvia. Näillä herkuilla oli helppoa jatkaa kohti kokousta. Kokoustila oli suuri, ja siellä oli jokaiselle maalle varattu istumapaikka ja pöytä. Luokka oli koristeltu YK:n julistein ja lipuin. Kokouksen puheenjohtajistona toimivat lukiolaiset. Saimme kokoukseen vieraiksi opettaja Maija Ihanaisen ja kaksi kahdeksasluokkalaista Kaitaan koulusta, joka on myös Unesco-koulu.  

                                    

Puheenjohtaja avasi kokouksen ja käytiin nimenhuuto. Nimenhuudossa ei kuitenkaan saanut huutaa, vaan maan paikallaolo tarkistettiin nostamalla maakyltti ilmaan. Saimme myös nauttia musiikkiesityksestä ennen varsinaista päätöksentekoa. Tästä jatkoimme kohti suurlähettiläiden avauspuheenvuoroja. Jokaisesta maasta saimme nähdä muutaman minuutin puheen ja esityksen, joka sisälsi tietoa maan eri asioista, niin historiasta kuin nykyisyydestäkin.

Sitten alkoi päivän hauskin osuus eli improvisointi. Aloimme käsittelemään delegaatioiden tekemiä päätöslauselmaehdotuksia. Kaikista hauskinta tässä oli se, ettemme tienneet mistä ehdotuksissa puhuttiin ennen niiden esittelyä. Jouduimme siis ilman suurta valmistelua nousemaan puhujanpenkille esittämään maamme kannan. Vielä hauskempaa oli se, että oman kannanoton jälkeen pystyit siirtämään puheenvuoron jollekin toiselle maalle ja heidän oli pakko mennä puhumaan. Vielä kirsikkana kakun päälle meillä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä, joihin delegaatit vastasivat täysin ilman varautumista.   

                             

Kun lopulta pääsimme äänestämään puolesta tai vastaan, äänet jakautuivat hyvin tasaisesti. Ei ollut yhtään päätöslauselmaa, joista kaikki olisivat olleet samaa mieltä. Tämä viimeistään herätti ajatuksia siitä, miten tasa-arvokysymykset eivät olleetkaan niin yksinkertaisia kuin me niitä miellämme. 

Koska olimme päivän verran arvostettuja poliitikoita, saimme tietysti erityiskohtelua. Ehkä koko kokouksen suurin uutinen oli se, että saimme konferenssilimonadit. Meille yhdeksäsluokkalaisille se toi jaksamista raskaaseen työpäivään. Kokouksen lopetti apulaisrehtori Sanna Torvikosken puheenvuoro.

Mielestämme tämä kokemus avasi silmiä siitä, miten meille niin yksinkertaiset asiat voivatkin olla hyvin hankalia toisella puolella maapalloa. Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, herättivät hyvin erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä. Kesti myös hetki aikaa tottua ajattelemaan oman maan kansalaisensa pään sisältä. Jotta pystyi täysillä ottamaan kaiken ilon irti viikosta, oli täysin unohdettava olevansa hyvän koulutuksen käynyt suomalaislapsi. Itse olen hyvin kiinnostunut politiikasta ja olen odottanut malli-YK:ta monia vuosia. Nyt se on vihdoin takanapäin ja oli kaiken odottamisen arvoinen. Suomalais-venäläisen koulun oppilaiden puheenvuoro on nyt päättynyt. Kiitos!

Maria Johansson ja Kira Kuivala, Suomalais-venäläinen koulu