Kävimme 5.10.2022 Tallinnassa Helsingin Kielilukion opettajan ja opiskelijoiden kanssa. Matkan aiheena oli holokaust ja juutalaisuus toisen maailmansodan aikana. Aihe oli mielenkiintoinen ja tunteita herättävä. Oppaanamme toimi 88- vuotias Avi Dobrysh, joka kertoi meille juutalaisista perinteistä ja siitä, millaista oli olla juutalainen vainojen aikana.
(Kuvissa Tallinnan synagoga. Kuvat: Helmi Eklund, Päivi Vanhatalo)
Ensimmäiseksi kävimme tutustumassa Tallinnan synagogaan, jossa oli käynnissä jumalanpalvelus liittyen juutalaiseen juhlaan, Jom kippuriin. Avi kertoi meille Jom kippurista, juutalaisesta sovituspäivästä, jonka uskotaan olevan se päivä, jolloin Jumala avaa “kolme taivaallista kirjaa”. Kirjoja ovat Elämän kirja niille, joiden teot ovat olleet hyvät, kuoleman kirja niille, joiden teot ovat olleet täysin pahat ja yksi kirja siltä väliltä niille, joiden tapaus siirtyy 10 päivän, Jom kippuriin ratkaistavaksi, jotta heillä olisi vielä mahdollisuus tehdä parannus. Tämä kymmenes päivä sattui olemaan meidän matkapäivämme.
(Kuva: Helmi Eklund)
Synagogalta jatkoimme matkaa Kloogan juutalaisleirille, työleirille. Kyseisellä leirillä kuoli 2200 juutalaista. Avi kertoi, kuinka vuonna 1944 saksalaiset ampuivat ja yrittivät polttaa kaikki leirillä olleet juutalaiset ennen Virosta vetäytymistään. Neuvostoliiton aikana juutalaisten joukkotuhoa piiloteltiin. Ei puhuttu juutalaisista vaan kuolleista neuvostokansalaisista.
(Kuvassa näkyy Kloogassa sijaitseva juutalaisten muistomerkki ja oppaamme Avi Dobrysh. Kuva: Helmi Eklund)
Unesco-Hostit haastattelivat Avia ja videoivat haastattelun. Haastattelu näytetään 9.12. Märskyssä, kun vietetään Uudenmaan Unesco Aspnet-koulujen kanssa YK:n Ihmisoikeuspäivää.
Oppaamme Avi tuntee leiriltä elossa selvinneitä juutalaisia. Kysyimme Avilta, miltä hänestä tuntuu seistä tämän muistomerkin edessä. Vastaus oli pysäyttävä ja sai kyyneleet silmiin. Emme ole kokeneet Holokaustia emmekä pysty ymmärtämään sen kaikkia kauheuksia, vaikka niistä kuinka kerrottaisiin, mutta tunteet paikassa olivat vahvat. Kun ajoimme metsäreittiä pitkin Kloogan työleirille, tunnelma paikassa vaihtui, vaikka mikään maisemassa ei radikaalisti muuttunut. Kloogan juutalaisleiri oli työleiri, eli siellä ei ollut alun perin tarkoitus tappaa ketään, mutta suunnitelmat vaihtuivat. Kun natsit joutuivat perääntymään, oli heidän tarkoitus tuhota kaikki todisteet siitä, mitä he olivat tehneet. Perääntyminen tuli yllätyksenä ja Kloogan leiri piti hävittää mahdollisimman pian. Leiristä ei jäänyt jäljelle paljoa, ei rakennuksia eikä eloonjääneitä.
Kloogan jälkeen oli kiva mennä syömään yhdessä. Ryhmähenki matkalla oli loistava. Ennen Suomeen paluuta kävimme shoppailemassa ja seikkailemassa vanhassakaupungissa.
Helmi Eklund ja Petra Saarnivaara
Kommentit
Lähetä kommentti